Sisustamista, käsitöitä, tuunailua ja meidän elämää alla kurkihirren oman, lämmössä kotilieden soman.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Jouluinen ostosvinkki

Moni arvontaani vastanneista on maininnut kukat yhdeksi suurimmista joulutunnelman luojista. Nyt onkin oiva tilaisuus kaikille Porin seudulla asuville, sillä
 
Siltaojan Puutarhan puutarhamyymälässä 

on joulukauden avajaiset huomenna lauantaina 1.12

osoitteessa Itäkeskuksenkaari 4, 28130 Pori

Joulupukki vierailee  paikalla klo: 10-14.00.

Tarjolla on erilaisia jouluisia tuotteita sekä tietenkin kukkia!!


Kuvat lainattu puutarhan fb-sivuilta.

Puutarhamyymälän fb-sivuille pääset ihastelemaan tästä. 


~Marika~


ps. muistakaa osallistua arvontaan edellisessä postauksessa!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Jouluinen arvonta!

Olen ommellut urakalla näitä pikkuisia pehmokirjaimia, sekä JOULU- että JUL-teksteillä.
Näitähän voi ripustaa mihin haluaa: kuuseen, naulakkoon, seinälle, oveen jne.

 



Koska joulumieli on täysin minut vallannut, päätin arpoa myös lukijoideni kesken yhdet kirjaimet.  Kyseessä ovat kuvan valkoiset yksilöt, joista U-kirjaimeen on lisäksi laitettu hieman pitsiä somisteeksi.





Siispä...

NYT starttaa Hirsitalonsuojissa blogin jouluinen arvonta joka päättyy 9.12.
Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1 arvan saat kun kommentoit tähän postaukseen ja kerrot mikä on sinun jouluinen suosikki koristeesi/kukkasi tai muu vastaava esine. Eli mikä on se joulumielesi luoja jonka aina onnellisena kaappisi kätköistä kaivat joulun tullen esiin?

2 arvan saat kun olet lukijani tai liityt lukijaksi.

3 arvan saat, jos linkität mieluusti ylemmän kuvista blogiisi.

LISÄKSI 1 extra arpa niille jotka lisäksi linkittävät sen ihanimman joulumielensä luojan kuvan tähän postaukseen. Olisi ihanaa tulla kurkkimaan kuvia muiden jouluisista koristeluista :)

Muistakaa laittaa monellako arvalla olette mukana ja anonyymit laittakoon nimimerkin :)

ONNEA kaikille arvontaan!

~Marika~

torstai 22. marraskuuta 2012

Kransseja kerrakseen

Olen valmistellut joulua pikkuhiljaa ja viimeaikaiset askartelut ovat painottuneet kranssien puolelle.
Niitä onkin syntynyt aika monta, mutta monta on vielä tulon päällä :)





En enää harrasta kovinkaan paljoa valmiskranssien ostoa, sillä niiden hinnat ovat välillä aika huimia ja itsetehden saa sitten juuri sitä mitä haluaa. Muistan lapsuudesta puiset tulppaanikoristeet, joita löytyi monenlaisia monissa eri väreissä. Joskus 90-luvun huumissa ne taisivat olla aika kuumaakin kamaa, vaan nyt ne eivät juurikaan enää säväytä ;) Yllätys oli kuitenkin iloinen, kun samalta valmistajalta löytyi puisia sisustustekstejä. Ostin yhden tekstin kokeillakseni miltä se näyttäisi kranssiin laitettuna.









Ostin ison kasan edullisia olkikransseja, mutta tovi piti miettiä miten niitä voi edes käyttää, koska niistä rapisi koko ajan lattialle oljenpalasia, eikä värikään oikein miellyttänyt. Sutaisin kranssien päälle valkoista maalia ongelma sekä värityksen että roskien kannalta poistui hetkessä. Ompelin pehmoiset poron päät, jotka sitten virittelin kranssiin. Tämä jouluinen yksilö etsii vielä uutta kotia...

...mutta tämä ruskean sävyinen löysi paikkansa pojan huoneen ovensuusta :)
Veikeä vai mitä ?




Olkikranssista väsäsin myös tällaisen yksilön punasävyisillä pehmosydämillä.




Kyllähän meiltä toki niitä valmiita versioitakin löytyy. Kuten tämä yläkerran senkin päällä oleva kultainen yksilö. Peilin ostin varmasti tasan tarkkaan tädiltäni noin vuosi sitten ja lukuisten pyytely-yritysten jälkeen se vihdoinkin pääsi paikoilleen tämän viikon alussa :)
Kranssi on äitini ostama ja nyt se pääsi arvoiselleen paikalle roikuttuaan muutaman joulun terassin oven edessä.




Tämän kranssin ostin pari vuotta sitten jouluksi Seelian huoneen ovenpieleen, mutta se valloitti sydämeni täysin ja on saanut siitä asti roikkua seinällä vuodenajasta riippumatta.




Mutta nyt takaisin jouluvalmistelujen pariin :)

~Marika~

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kynttilänvaloa ja kirpparilöytöjä

Piipahdimme miehen äidin kanssa kirpputorilla alkuviikosta. Onneksi hän huomasi tämän kauniin laatikon, sillä minä olin kävellyt sen ohi ilman, että olisin sitä huomannut. Reunat oli joku maalannut "suomenlipun" sinisiksi, eikä se väritys todellakaan kaunistanut laatikkoa, mutta hintaa oli vain 3,5 euroa, joten päätin ottaa sen käsittelyyn.




Maalasin reunat valkoiseksi kuten koko muukin laatikko oli. Sujautin sen sisälle osan pitseistäni ja muista ompelutarvikkeista. Tällaista olin jo aiemmin ajatellut ja pyytänyt miestä tekemään, joten tämän löytyminen oli suuri onni :)  

Kaikki nauhani ja pitsini ovat olleet paperipussissa, josta pieni mies on ne sitten aina pärvötellyt siten, että lopputuloksena kaikki nauhat ovat olleet ihan sekaisin ja toisiinsa takkuuntuneina. Mikä siinä onkaan, että kaikki ei lelut ovat niin kiehtovia, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon oikeitakin leluja :)




Olin myös pitkästä aikaa kynttiläkutsuilla ja ihastuin heti näihin glolite kynttilöihin. Näiden ideahan on se, että kun kynttilä palaa niin koko kynttilä on valaistuna. Todella kaunis näky aina iltaisin. Kynttilöiden lautasen löysin niin ikään myös kirpparilta ja hopeiset somisteet ovat Seelialle viime vuonna hankittuja joulukoristeita Ikeasta :)

Ennen ostelin näitä kynttilä juttuja vaikka kuinka paljon, nyt kun maku on hieman muuttunut olen yrittänyt joillekin etsiä jo uuttakin kotia :) On kuitenkin ihanaa laittaa aina välillä jokin tuoksukynttilä palamaan ja nauttia tuoksusta. Näistä glolite kynttilöistä ei suurta tuoksua lähdekään, joten näitä voi poltella vaikka koko ajan. 





Kirpputorikierroksen jälkeen eksyin taas, kuinkas ollakaan siihen ihanaan kangaskauppaan josta voisin ostaa vaikka kaikki kankaat! Ostin sieltä tuota ihanaa mistelinoksa kangasta ja tähti kangasta löytyi jo ennestään. Eilen sitten ompelin niistä joulusukat meidän perheelle: yhden isille, yhden äidille ja yhden pikkuiselle pojan pallerolle.

Nämä pitäisi saada takan eteen jotenkin kauniisti roikkumaan. Takan kanssa aion tehdä vähän maalausprojektia, mutta sen toteutusaikataulua en ole vielä lyönyt lukkoon. Ehkä ennen joulua, ehkä ei :)




Meidän takka on vaihtanut väriä jo moneen otteeseen ja siksi olenkin tyytyväinen, että päädyttiin aikoinaan maaliin eikä kaakeliin. Mieli kun saattaa vaihtua alinomaa :)

~Marika~


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isälle

Meillä vietettiin vuorostaan ensimmäsitä isänpäivää.
Ohjelmassa oli hyvää ruokaa: ankanrintafilettä, peurapaistia, 
peruna-bataattipaistos ja vihersalaattia.
Kyllä maistui :)


Jälkkäriksi nautittiin mummun tekemää täytekakkua.

Äitini, isäni ja sisarukseni olivat täällä syömässä ja tämä olikin ensimmäinen vuosi kun juhlittiin isänpäivää meillä, eikä heidän luonaan.




Kortteja ei tänävuonna jaeltu vaan tämä ihana taulu pojan omilla käden ja jalanjäljillä sai toimittaa kortin virkaa. Kiitos Eenalle, että joskus blogissaan julkaisi kuvan kipsiin painetuista vauvan jäljistä. Alalaitaan kirjoitettiin lisäksi pojan nimi. Tämä on kyllä ihana muisto, joka laitetaan seinälle kunniapaikalle!

Onnea kaikille isille!

~Marika~

perjantai 9. marraskuuta 2012

Hyvä kiertämään tempauksen tulos :)

Vihdoin laitoin valmistamani jutut "Laita hyvä kiertämään" tempauksen osalta matkaan. Nyt vain odotellaan, mitä saajat ovat mieltä yllätyksistään. 
Ensimmäinen on jo kommentoinutkin, kiitos hänelle :)

Pakettien sisältöä en kerro, sillä en halua pilata yllätystä niiden saajilta, saksaan matkaava paketti kun lähti vasta tämän viikon alussa.
Tiimarissa käynnin seurauksena löysin niin minun mieleeni olevaa lahjapaperia, että pakkohan nuo yllätykset oli siihen kääriä! Muiden paketointi onnistui ihan mutkattomasti, mutta juuri tämä Liisalle matkaava paketti saikin sitten kokea, mitä on 7 kk ikäisen pikkuherran käsittely. Paperit rapisivat niin mukavasti, että niitä yritettiin kiikuttaa ees taas olohuonetta :) Pahoittelen siis etukäteen, jos pakkaus ei ole kovin mairitteleva! Kuola siitä on varmaan ehtinyt jo kuivua ;)

 Pakettien sisällöt ovat siis itsetehtyjä, suurin osa on tehty illan hämärissä, joten toivottavsti se ei niistä liikaa näy ;)


Mustalta kissalta sain itse myös ihanan paketin!
Nämä ovat ihan mainiot, ihanan lämpimät mutta myös tyylikkäät. Olen pitänyt näitä kumminkin päin, sekä hihojen päällä, sekä mukavasti hihojen alta pilkistäen.

Suuri kiitos sinulle ystäväiseni!

 


Seeliakin näistä tykkää. Nyt vaan ei neiti ollut parhaimmillaan, mutta kukapa meistä olisi juuri herättyään ;)

Mukavaa viikonloppua!

~Marika~ 

maanantai 5. marraskuuta 2012

Meidän kodin tarina

Eilen Kelan papereita täytellessäni törmäsin päivämäärään joka kertoi, että vuoden kuluttua olemme asuneet avomieheni kanssa 10 vuotta yhdessä. Yhdessä ollaan oltu jo päälle puolet elämästämme, mutta yhteen muutettiin siis syyskuussa 2003. Muutimme täältä pikkukaupungista suurempaan lähikaupunkiin kerrostalokaksioon opiskelujeni vuoksi. Muistan vieläkin miten jännittävää se oli, kun sai sisutaa omaa ensimmäistä yhteistä kotia. Väreinä oli paljon sinistä, mutta mukana oli myös vihreää ja oranssia. Tuolla kerrostalossa asuimme hieman yli pari vuotta ja pidimme kyllä asunnosta suuresti. Pikkuhiljaa kuitenkin elämä kerrostalossa kävi hieman hermoille ja kun naapurustoon muutti vielä ihmisiä joiden vuoksi poliisivierailut pihallamme alkoivat olemaan arkipäivää, päätimme, että tämä riittää meille tältä erää.

Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja muutimme taloon, joka oli omakotitalon näköinen, mutta sisälsi kuitenkin useampia asuntoja omilla sisäänkäynneillään. Täällä saimme tapetoida seinät uudelleen ja se toimi oivana harjoitteluna meille, sillä opiskeluni olivat jo loppusuoralla ja "pienen suuren" kaupungin meno oli meille liikaa.  Miehen työmatka oli pitkä ja muutenkin tämä kaupunki edusti meille vain väliaikaista ratkaisua opintojeni vuoksi. Palo takaisin kotikaupunkiin oli suuri. Jo nuorena erotuimme siitä joukosta, joka kovaan ääneen hoki, että pois on päästävä tästä pikkupaikasta, jossa jokainen tietää toistensa asiat. Meille täällä oli kaikki: perhe, ystävät, harrastukset ja miehen työ, ja mikä suurinta luonnon rauha ja tilaa hengittää.

Takaisin kotikaupunkiin muutettuamme ostimme rivitalon päätyasunnon, jonka remontoimme ja siellä vierähtikin useampi vuosi kunnes ajatus omakotitalosta alkoi kyteä.

Etsimme kauan sopivaa tonttia, kaupungin pikkuiset tontit eivät oikeastaan koskaan olleet meille mikään ratkaisu vaan etsimme suurempaa aluetta. Emme myöskään halunneet sivummalle keskustan läheisyydestä ja tämä koituikin aikamoiseksi hankaluudeksi. 
Lopulta ihan yllättäen, kun jo hieman olimme jo osittain luovuttaneetkin löysimme tämän unelmiemme paikan. Kaunista vanhaa metsää ihan keskustan läheisyydessä. Oikeastaan me näemme keskustaan, mutta sieltä ei näe meille :)

Katselimme eri talovaihtoehtoja, mutta hirsikoti oli niin lähellä sydäntämme, että kaikki muut ratkaisut tuntuivat kaukaisilta. Halusimme luonnonmukaista, vanhantyylistä ja aivan jotain muuta kuin mahdollisimman tiiviin ja hengittämättömän talon. Teimme kaupat hirsitalosta ja rakentaminen saattoi alkaa. Jo ihan alkuvaiheessa unelmamme yritettiin todenteolla murskata ja tonttimme ottaa meiltä pois, mutta pohjalaisella periksiantamattomuudella taistelimme rakkaasta haaveestamme ja voitimme!


 Tontti joulukuussa 2007 puiden kaadon jälkeen.




Työ oli kova, näin jälkikäteen voin todeta että onneksi emme edes tienneet kuinka kova :) Tontti oli umpimetsää, joten urakka aloitettiin puiden kaadolla lähes tasan  5 vuotta sitten.

Päivät olivat työntäyteisiä. Me olimme töissä ja suoraan töistä suuntasimme rakennukselle. Töitä paiskottiin raksalla iltamyöhään oli sitten arki tai pyhä. Tontilta poissaolopäivät voi laskea lähes kummankin käden sormin, eli kovin montaa niitä ei kertynyt. Minä opiskelin jo seuraavaa tutkintoa myös viikonloput ja iltaisin oli kello herättämässä, että muistin tehdä matikan läksyt :)


 Hirsikehikon pystytys ja kattorakenteiden teko toukokuussa 2008.


Isäni oli suurena apuna, talo ei olisi varmasti vieläkään valmis, jos hän ei olisi apuna ollut. Teimme lähes kaiken itse, hirsien pystytyksessä oli apuna sukulaisia ja ystäviä ja katon tukirakenteet teki tuttavamme yritys. Myös lvi-hommat teki ammattilainen. Muutoin kaikki tehtiin ihan itse. Kaikki puumateriaali oli puuvalmista joten maalattuja lautoja ja hirsiä kertyi useita kilometrejä niin ulos kuin sisälle. Emme laskeneet aikaa mitä rakentamiseen käytimme, meille  oli itsestään selvää, että tehtiin itse. Vaikka olikin raskasta ja aikaa vievää, niin eipä ole tarvinnut valittaa. Vaikka ammattilaisilta aikaa olisikin tuhraantunut varmasti paljon vähemmän, niin voimme nyt luottaa, että tiedämme miten mikäkin kohta on tehty, eikä meille ole tähän asti ilmaantunut mitään kohtaa mitä muuttaisimme tai olisimme tehneet toisin. Talotehtaan piirustukset olivat loistavat ja niiden avulla homma hoitui hyvin.

Rakentamisen aikana oli päiviä jolloin kaikki oli todella ihanaa. Oli kiva suunnitella ja miettiä seuraavaa vaihetta. Kuitenkin aina välillä mieli veti aika mustaksi. Itse koin aikamoisen takapakin kun jouduin samalla käsittelmään myös surua läheisen kuoleman myötä. Olo oli aivan turta ja välillä toivoin myös itse tulevani kipeäksi, ettei minun tarvitsisi tehdä enää mitään rakentamiseen liittyvää. Todella kamalia ja tyhmiä ajatuksia näin jälkikäteen, mutta rautoja taisi vain olla liian monta yhtäaikaa tulessa. Itselle en antanut juurikaan aikaa suorittajatyyppiä kun olen.


Kattotiilien laittoa syyskuussa 2008.


Kuitenkin ilo voitti ja tämä tympääntymisen vaihe jäi lopulta hyvin lyhyeksi.  Voi sitä tunnetta kun ensikertaa mieheni kanssa istuimme saunan jälkeen uuden kotimme portailla ja ihailimme talon ympärillä lentelevää lepakkoa tähtitaivaan alla. Unelmoimme lapsesta jolla olisi nyt hyvä tulla uuteen taloon ja kun tämäkin toive toteutui muuttui talomme aina vaan kauniimmaksi ja rakkaammaksi. 

Sisustaminen on vielä kesken, mutta se on ihan kivaa saada taloa pikkuhiljaa valmiiksi. Enää ei ole minnekään kiire.  Kotimme on meille hyvin rakas, sen vuoksi on itketty, vuodettu verta ja vietetty unettomia öitä, mutta sen vuoksi on myös iloittu ja nautittu. Siellä on surtu suurta surua, mutta myös iloittu suurinta onnea. Koti edustaa minulle meitä perheenä, se ei erottanut meitä, vaikka niinkin voi monelle käydä. Meitä se yhdisti ja yhdistää vieläkin joka päivä. 

Siivousneliöitä on liikaa, mutta jokainen nurkka pölypalloineen on minulle hyvin rakas. Ensin pelkäsin uusiin pintoihin tulevia naarmuja ja kolhuja, mutta nyt nekin ovat osa elämää. Itserakentaen säästimme paljon, saimme "säästyneillä"  rahoilla sitten satsattua ja ostettua hiukan kalliimpia materiaaleja kotiimme. "Avaimet käteen" ratkaisujen määrä on lisääntynyt huimasti, mutta meille se ei olisi ollut se omin vaihtoehto. Itsestään löytää aika ihmeellisiä voimavaroja kun vaan jaksaa pinnistää ja todistusaineistona on koti joka on tehty ihan tavallisten "ei ammattilaisten" käsin :)

Kun nyt on antanut itselleen aikaa, on näköjään alkanut tällainen asioiden käsittelemisen vaihe. Pitäisi varmaan pitää päiväkirjaa, mutta voihan tännekin näitä purkaa, tosin hieman sensuroituna. Jos haaveilet oman kodin rakentamisesta niin hyppää ihmeessä mukaan kiehtovaan maailmaan. Paljon se vaatii, mutta enemmän se antaa. Kaikille se ei sovi, joitakin se yhdistää, mutta jotkut se erottaa. Ja kuitenkin loppujen lopuksi, oli koti sitten itse tehty tai toisten rakentama, niin koti on kuitenkin jokaiselle se turvapaikka ja mahdollisuus omaan rauhaan. Jokainen tekee siitä omanlaisensa ja toivonkin, että jokaiselle siihen suotaisiin mahdollisuus.

p.s. jaksoiko muka joku tämänkin lukea?

~Marika~



Mitä lapseni söi tänään?

Pistetäänpäs nyt kehiin vähän erilaista haastetta :) Tämä koskee pojan touhuja ja kun minä ja Seeliakin ollaan jo vastattu haasteisiin, niin löytyisiköhän miehenkin vastattavaksi vielä jotain ;)
 Sain Heinältä tehtäväksi kertoa, mitä meidän pikkuinen mies on tämän päivän aikana syönyt. Ja koska nyt vedellään vielä aika aamua tämän päivän osalta, niin kerron ruokailut eiliseltä.

Meillä mennään pääasiassa soseilla ja puurolla. Jonkin verran sormiruokailuakin on kokeiltu, mutta se on ollut meillä vielä käynnistelyvaiheessa tähän saakka. Imetän vielä, joten nestettä poika saa sitä kautta, toki hammasta huuhdellaan myös nokkamukista juotavalla vedellä.

Aamulla klo: 8-8.30 aikaan, eli noin puolen tunnin hereilläolon jälkeen pikkuinen söi puuroa oikein aimo annoksen. En osaa oikein desimääriäkään sanoa, mutta sen voin sanoa, etten minäkään syö niin paljoa puuroa kuin perheen pienimmäinen ja mitä "paksumpaa"  puuro on niin sen nopeammin se suuhun katoaa. Täysjyväkaura ja vehnäpuuro on todellista herkkua. Sekoitan joskus joukkoon hedelmäsosetta, mutta nyt pärjättiin ilmankin.



Klo:12 aikaan syötiin päiväruoka, joka koostui purkillisesta bataatti ja kanasosetta. Normaalisti poika syö noin klo: 11 aikoihin, mutta nyt oltiin kyläilemässä mummun luona ja ruokailuaika vähän venähti. Poika syö päiväruoaksi normaalisti myös itsetekemääni sosetta ja sekoittelen joskus joukkoon kaupansoseita, mutta nyt mentiin täysin valmispöperöillä. Jälkiruoaksi syötiin mansikkapilveä, jossa oli mansikkaa ja jogurttia. Sitä meni noin puoli purkillista. Hetki syönnin jälkeen oli pieni maitotankkaus.

Noin klo:14.00 aikaan olikin sitten vuorossa kunnon maitotankkaus.

Normaalisti klo: 16 aikaan on toisen kunnon ruokailun aika, jolloin ruokailu menee kuten tuossa 12 aikoihin, eli syödään jotain liha/kasvis ruokaa. Nyt kuitenkin muistaakseni syötiin vain mansikkaherkun loput ja juotiin maitoa.




Klo:19.00  poika meni iskän kanssa kylpyammeeseen ja minä tein taas ison annoksen puuroa. 
Jälkiruoaksi hörppäys vettä ja sitten hammaspesulle :)

Yöt ovat alkaneet mennä jo paremmin, joten yöllä herätään enää vain pari kertaa rinnalle. Ensimmäinen heräämiskerta ajoittuu 3-4 aikoihin ja seuraava 6 paikkeille. Poikkeuksia toki on, mutta syömiskertoja on yön aikana kuitenkin aina vähintään tuo kaksi kertaa.

Eilen oli siis normaalista poikkeava päivä ruokailujen osalta. Mutta yleispätevästi ruokailut menevät siis siten että puuroa syödään kahdesti, maitoa noin 4-6 kertaa, lihakasvis ruokaa 2-2 1/2 purkillista ja hedelmäsosetta 1- 1 1/2 purkillista.

Soseet valmistan pääosin itse. Kasvikset on helppo höyryttää samalla kun teen niitä meille aikuisillekin. Samoin kanaa ja jauhelihaa tulee myös keiteltyä, sillä keitettyä ja maustamatonta lihaa menee myös Seelian ruokiin :) Meillä on siis meneillään aika ajoin sellainen vauvan/siilin ruokatehdas, sillä ruokaa menee aika paljon.






 
Edit: melkein kaikilta joiden vauva/lapsi aiheista blogia luen olen jo tämän haasteen bongannut. Mutta jos tänne eksyy joku sellainen,joka ei sitä vielä ole tehnyt niin haasteen saa ottaa vastaan :)


~Marika~



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Seelian tunnustus

Seeliakin sai ihka ensimmäisen oman tunnustuksensa Kipan pajalta: Nasulta ja Bonolta.
Nyt sitten mietitään yhdessä vastauksia kiperiin kysymyksiin :) 




1.LEMPINUMERO

Lempinumero taitaa olla kaikki 1-6 välillä, mutta luultavasti 4 on paras, sillä silloin 4 aikaan yöllä juoksupyörä rullaa kaikkein vauhdikkaimmin.


2) ALKOHOLITON SUOSIKKIJUOMA

Vesi ehdottomasti. Muita juomia siilineiti ei käytäkkään :)


3) LEMPIELÄIN


Siili! Onko niitä muita eläimiä edes olemassa
?! Seelia on elämänsä aikana nähnyt vain kaksi koiraa. Kun Seelia haettiin meille, niin siilipesueen seurana oli bichon frise (kirjoitetaanko se ees noin), joka uteliaana seuraili siilien touhuja, mutta kerran piikistä saaneena ei kuitenkaan tehnyt lähempää tuttavuutta niiden kanssa :)

4) FASEBUUKKI VAIKO TWITTERI

Ei kumpikaan. Blogimaailma riittää.

5) INTOHIMONI


Ehdottomasti hyvä ruoka: heinäsirkat ja madot! Myös lämmin syli on ihana.

6) SUOSIKKIVIIKONPÄIVÄ


Lauantai, silloin saan olla kaikkein myöhimpään olohuoneessa ja keittiössä vipeltämässä pitkin lattioita.
 
7) SUOSIKKIKUKKA

Jaa-a
. Eipä varmaankaan mikään. Viimekesänä piti päästä pihalle, mutta koska kesä ei ollut kovin lämmin, niin oleskelin sitten  sisätiloissa. Kukkien nuuhkinta jäi vähemmälle. Mutta kaikki mikä tuoksuu saa pääni sekaisin, uudet hajut on pakko tallettaa vaahtopallona piikkeihin!




Sitten Marikan saamaan tunnustukseen.
Tämä tuli Helinältä.

Tehtävänä on kertoa 8 random-faktaa itsestä.
Koitanpa siis keksiä jotain mitä en ole ennemmin kertonut ;)

1.  Minulla on tällähetkellä kauhea kirppari kuume! En ole hetkeen päässyt kirpputori kierrokselle ja tekisi niin mieli päästä kiertelemään erityisesti Tampereelle tai Poriin. Itsellekin on kertynyt tavaraa, josta pitäisi päästä eroon. Seelian huone on ihan täynnä kirpparille joutavaa tavaraa...

2. Minua onnisti oikein kunnolla eräässä kilpailussa ja voitin matkalahjakortin. Summa oli mukavan suuri, joten sillä saa helposti vaikka 2 viikon ulkomaanloman. Nyt vaan odotellaan, että pikkumies vielä kasvaa. Onneksi lahjakortilla oli 2 vuoden voimassaoloaika :)

3. Aloitin doula-koulutuksen. Opiskelen siis synnytyksen tukihenkilöksi. Doulasta on erityisesti apua naiselle, joka on menossa synnyttämään yksin. Miestä ei ehkä ole kuvioissa ollenkaan tai sitten miehen työ on sellainen, että hän on paljon matkoilla, eikä välttämättä ole paikalla synnytyksen käynnistyttyä. Doulan saa tueksi myös silloinkin, vaikka oma mies tai muu tukihenkilö tulisikin mukaan. Koulutukseen hain koska koen, että minusta ja kokemuksistani voisi olla jollekin hyötyä.  Lisäksi vapaaehtoistoiminta on aina ollut lähellä sydäntäni ja nyt siihen tarjoitui oiva tilaisuus. Lisää Doula toiminnasta löydät esimerkiksi täältä.

4. Jään kotiin hoitamaan poikaa ainakin toukokuuhun saakka. En vielä millään raaski viedä pientä hoitoon vaan haluan nauttia tästä ajasta pienen miehen seurassa vielä hetken. Kasvu- ja kehitysvauhti on niin hurjaa, että haluan olla mukana todistamassa näitä ikimuistoisia päiviä <3

5. Raaskin jo kuitenkin antaa miehen siirtää pojan pinnasängyn pois meidän sängyn vierestä hieman kauemmas seinää vasten. Enkä enää ota poikaa viereeni kuin vasta aamulla miehen lähdettyä töihin :) Näin olen itsekin kyllä nukkunut hieman paremmin. 

6. Minun on ollut suhkoht helppoa päästä raskauskiloista eroon. Olen toki liikkunutkin taas enemmän, mutta tilalle on tullut kamala makeanhimo.  Luulen, että yövalvomiset ovat tehneet oman osansa, mutta imetys on ollut ehkä suurin tekijä.  Kokeilin eilen vanhoja housujani vaatekaapin siivouksen yhteydessä ja osa oli jopa liian suuria. Äidille kävi aikoinaan samoin joten kiitos geenien, perin tämän ominaisuuden häneltä ;)

7.  Joulupukin vierailuaika jouluaatoksi on varattu jo pari kuukautta sitten! Kyllä vaan, hössötän joulua tänä vuonna oikein urakalla.  
Jotain jouluun liittyvää valmistuu melkein joka ilta :)

8.  Minulla on vauvakuume.  
Huonosti nukutut yöt toimivat kuitenkin oivana ehkäisykeinona ;)

Tässä siis meidän vastaukset. Opitteko edes jotain uutta meistä?
Nyt pitää pikkumies syöttää, joten eteenpäin laitto jää tällä(kin) kertaa :)

 
~Marika & Seelia~