Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulun taikaa

Aika harvoin pääsee nauttimaan näillä lakeuksilla revontulista.
Tänä iltana se kuitenkin on ollut mahdollista.



Ihania nämä pitkät joulun ajan vapaat, kun jaksaa olla
hereillä vähän pidempään ja voi
ihastella luontoa näin iltamyöhälläkin.

Ihan paras yhdistelmä tämä pimeys, lumi ja lukuisat 
kynttilät ja jouluvalot pihalla.

~Marika~

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Rauhallista joulua!

Rauhallisen joulun toivotukset
          jokaiselle hirsitalonsuojista!


Nautitaan näistä ihanista joulun päivistä.
~Marika~

tiistai 23. joulukuuta 2014

Yksi yö jouluun...

Enää on jäljellä yksi yö jouluun.


Herkut on nostettu esille.
 

Kynttilät palavat ja
joulupukkia odotellaan jo kuumeisesti.


Koti on saatu siivottua suurimmilta osin,
mitä nyt leluja tuppaa pyörimään siellä ja täällä.


 Joulukuusi on koristeltu parhaimpiinsa.


 Joulukalenterista on avaamatta enää yksi luukku.




Piparkakkutalo
- pienoismalli maailman rakkaimmasta rakennuksesta on leivottu
ja aseteltu paikoilleen.


Laatikot ovat valmiina ja kinkku paistuu uunissa.

Voisiko enää ihanampi olo olla?

Joulu saa tulla!

~Marika~


torstai 18. joulukuuta 2014

Pikkumiehen joulukuteet

Jos joku ei vielä tiennyt,
niin minähän olen hulluna lastenvaatteisiin :)
 Sitä saisi ihan helposti tuhlattua vaikka koko
tilipussin lastenvaatteisiin,
ellei järki pistäisi yhtään vastaan.

Mies tässä taannoin naureskelikin, että meidän molempien ulkovaatteet 
mahtuu nätisti yhteen kaappiin, mutta 
yhden pienen pojan ulkovarustukset mahtuvat yksinään hädintuskin toiseen.

Lekmerillä oli viimeviikolla joulukalenteri-tarjous,
jossa oli Name It:n vaatteet tarjouksessa. 
Jonkin verran olen kyseistä merkkiä ostanut, joten
ihan uudesta tuttavuudesta ei ole kyse.



 Ostoskoriin päätyi tällainen harmaa asu-kokonaisuus jouluaatoksi.
Ja tuo rusetti on niin supersöpö!
 
Eilen hainkin sitten paketin jo postista ja 
vaikka vähän jännitti onko tuo koko 98 cm
vielä ihan liian iso, niin ihan hyvältä se näytti. -Ei ollenkaan liian isolta.

Pääasiassa meillä käytetään vielä kokoa 92, mutta tässä
viime viikkojen aikana on tapahtunut kasvupyrähdys,
josta johtuen saan viettää joulun pyhät siivoten 
ja tyhjäten pikkumiehen vaatekaappia.

 Olen kehittynyt siinä(kin) hommassa
ja alan jopa pikkuhiljaa raaskimaan laittamaan
osaa vaatteista jo eteenpäinkin.
Ja pakkokin on, sillä muuten loppuu säilytystila :)



Vielä kun sitä keksisi, mitä ihmettä sitä itse pukisi päälleen ;)

Toissapäivänä satoi jo täälläkin päin lunta,
joten nyt taidan saada aikaiseksi laitettua niitä
jouluvaloja myös pihallekin.

Kuinkas siellä ruudun toisella puolella, 
joko on joulun vaatetukset mietittynä?

~Marika~

lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulukorttikuvaukset


Ihan niinkuin jotakuta 
ei voisi joulukorttikuvaukset vähempää kiinnostaa?


Saatiin kuitenkin ihan mallikkaitakin otoksia ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

~Marika~

tiistai 9. joulukuuta 2014

Jouluviirit

Kun kerran eteisen joulutunnelmasta aloitettiin, 
niin jatketaan nyt vielä vähän siellä.

 

 Kuten myös monessa muussakin kodissa,
myös meillä poltetaan joulun aikana paljon kynttilöitä.

Erimuotoisia ja tuoksuisia kynttilöitä
löytyykin kaapeista vaikka millä mitalla.
Tällä hetkellä minun suosikkituoksuni
on ehdottomasti PartyLiten Kimalteleva kaneli.
- Aivan ihana joulutuoksu!
Onneksi sitä löytyy kaapista vielä pari laatikkoa :)


Olemme äitini kanssa ommelleet jouluviirejä koristeiksi verhojen eteen.
 Yksi viireistä pääsi koristamaan myös eteisen
valkoista peiliä.


Joulukoristeemme ovat tänä vuonna
aika hillittyjä, väreinään valkoinen, hopea ja pellava.

Muutaman jouluvalonkin olen jo saanut paikoilleen,
vaikka suurinosa odottaa vielä laatikossa.
Jotenkin ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa ainakaan pihalla, 
kun maa ei ole valkoinen.
Voi kumpa kohta sataisi edes vähän lunta!

~Marika~

perjantai 5. joulukuuta 2014

Käpykranssit

Lähes tarkalleen vuosi sitten väännettiin kädet kuumaliimasta rakoilla 
valkoisia käpykransseja.
Kranssit tulivat koristamaan hääkirkkomme penkkirivistöjä.
Kuvan näistä koristeluista löydät täältä.

Hääkirkkommehan oli, kuinkas muutenkaan, 
tunnelmallisen pieni hirsikirkko.


 Hääkoristeita tehdessä oli tarkoituksena se, 
että niitä pystyisi käyttämään
jälkikäteenkin mahdollisimman paljon.

 

 Yksi kransseista pääsi koristamaan liesituuletinta.
Ja toisen "höystin" vielä jouluvaloilla 
ja laitoin koristamaan pikkumiehen huonetta.


Kransseja katsellessa on ihanaa
muistella hääpäivää, josta siitäkin on jo kohta vuosi.
Sitä ennen juhlitaan kuitenkin joulua ja
nythän on menossa jo joulukuun viides päivä!

Mukavaa viikonlopun alkua!

~Marika~

tiistai 2. joulukuuta 2014

Eteisen jouluvieras

Saimme iloksemme ensimmäisen jouluvieraan.
Tämä ihanuus sai aitiopaikan eteisen penkiltä :)


 

Värit ovat juuri oikeat: valkoista ja pellavaa.
 Koska vaatteet ovat helposti riisuttavissa, 
saa niitä aina välillä metsästää pikkumiehen jäljiltä vaikka mistä. 
Onneksi ne ovat kuitenkin ainakin vielä toistaiseksi löytyneet joka kerta :)


Pupu on niin suloinen,
että taidan ommella sille kevät ja kesävaatteet,
jolloin voimme nauttia sen seurasta vuoden ympäri :)

 
Hyvää joulukuun toista päivää!

~Marika~

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukuu Hirsitalonsuojissa

Hei kaikille!

Takanapäin on kunnon blogitauko.
Se tekikin ihan hyvää todella kiireisen vuoden jäljiltä.
Oli ihana huomata, miten paljon sain sähköpostia lukijoilta tauon aikana.
Erityisen mieltä lämmittävää oli huomata, 
että joukossa oli monia, joilla on itsellä haaveissa 
tai jo toteutuksen alla oma hirsikoti.

Blogi saikin aikoinaan alkunsa 
juurikin halusta kertoa 
hirsitalossa asumisesta ja sen sisustamisesta
- tuosta itselle niin rakkaaksi muodostuneesta  
"elämäntavasta".
On upeaa, että blogi on tavallaan löytänyt 
ja täyttänytkin tarkoituksensa.



Tämä pikkumieskin, suurin aarteemme
on jo kasvanut aika isoksi pojaksi.
Puhetta tulee,ihmettelyä riittää ja vauhtia piisaa joka päivälle niinkin paljon, 
että äiti ja isä eivät meinaa aina pysyä vauhdissa mukana!
Kuva on viime keväältä,
kun maassa oli vielä kunnolla lunta.
Pieni siilityttömme, tai nykyisin jo 
mummoaikoja viettävä Seeliakin voi hyvin :)


Koska hirsi-kotimme tunnelma välittyy mielestäni parhaiten 
juurikin näin talven ja pimeän aikaan, tullaankin 
joulukuun postauksissa näkemään
miten hirsitalonsuojissa
valmistaudutaan pikkuhiljaa joulun viettoon.
Samalla kerron lisää myös
sen asukkaiden elämästä - kestosuosikistanne Seeliastakin!



Tervetuloa mukaan kaikki vanhat ja uudet lukijat!

~Marika~

lauantai 24. toukokuuta 2014

Hiljaisuuden syy

Tässä syy pitkään jatkuneeseen blogihiljaisuuteen.
Kova työ on nyt takana ja nyt odotellaan enää tutkintopapereita :)

Jee! Olo on mitä mainioin.

Tähän vuoteen on mahtunut paljon: äitiysloman päättyminen ja töihinpaluu,
 työpaikan vaihto, 
häät ja nyt siis diplomityön loppuun saatto.

Huomenna alkaa kahden viikon loma ja ansaittu ulkomaan matka.
Sen jälkeen taitaa virtaa piisata paremmin tämän 
blogimaailmankin tapahtumien seuraamiseen :)



Nähdään ja mukavia kesäpäiviä teille!

~Marika~

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti...

Huomaan usein arjen keskellä vaikkapa työmatkalla fiilisteleväni 
niitä kauniita ja tärkeitä hetkiä elämässäni.
Niiden avulla jaksaa hyvin vaikka koko edellinen yö 
olisikin kulunut kuunnellen yskivää lasta ja tämän itkuun parahteluja.

Kaikkein hienoin muisto ja hetki elämässäni- siitä ei pääse mihinkään
-on tietysti ollut poikamme ensi-itku ja hänen suloiset
pienet ryppyiset kasvot joita minulle nopeasti vilautettiin salissa.
Sydän suli viimeistään siinä vaiheessa kun 
näin pikkuisen poikamme isänsä rintaa vasten ja 
sain hänet vihdoinkin myös omaan syliini. 


Tottavie silloin jännitti ja itketti onnesta ihan suunnattomasti,
mutta melkein yhtä paljon jännitti ja itketti myös omien häiden kirkkoharjoitukset!

Mietin silloin, että jos harjoituksissakin saa parkua niin lujaa,
niin mitä sitten silloin kun h-hetki koittaa?
Mutta kun se hetki koitti, olikin kaikki
yhtäkkiä ihmeen tyyntä.
Toki se alttarille kävely isän käsipuolessa nosti tunteet pintaan, 
eikä sitä silloin paljon viitsinyt sivuilleen vilkuilla,
sillä jos silloin olisi nähnyt jonkun muunkin pidättelemässä
kyyneleitä, olisi kyyneltulva ollut taattu. 


Kaikki meni kuitenkin hienosti ja todella nopeasti.
Kirkko oli juuri niin kaunis kuin
toivoinkin sen olevan ja vaikka paria päivää ennen 
ei pakkasesta ja lumesta ollut tietoakaan,
oli joku ihan selvästi kuullut toiveeni ja häitä edeltävänä
iltana alkoi hiljalleen sataa lunta.


Lumisade ja pakkanen olivat potrettikuvien kannalta
todella ihana asia. Edellisenä päivänä ostettuja kumisaappaita ei
enää tarvittukaan ja pelko kuraisesta hääpuvusta sai väistyä.

Miten komealta se oma tuleva sulhanen näyttikin 
lumihiutaleet hiuksissaan ja miten onnelliseksi ja
kauniiksi sitä samalla tunsikaan itsensä.


Papin puhe oli kaunis ja siihen oli sisällytetty paljon meille
tärkeitä asioita, jopa minun mieltymykseni kauhuelokuviin ;)

Kirkossa esitetty musiikki oli myös
meidän toiveidemme mukaista.
Alkusoittona kuultiin Yiruman River flows in you ja 
kanttori soitti ja lauloi meille edellisessäkin postauksessa
esitellyn Juha Tapion Minä sinua rakastan.

Loppumarssina oli tietenkin "Prinsessa ruusunen"


Oma poikamme toi parhaan shown touhuamalla
omiaan kirkossa. Pappi itse esitti toiveen, että poika
saisi liikkua vapaasti ilman, että joku yrittäisi pitää häntä paikoillaan 
koko aikaa. Ja liikkuihan se pikkumies ihan kiitettävästi :)

Mitään suurempia meteleitä hän ei päästänyt, touhusi vain
ja käyttäytyi kuitenkin  koko ajan vielä paljon nätimmin 
kuin osasimme edes toivoa!


Ennen vihkitilaisuuden alkua piti vähän rakentaa junarataa
kummisedän kanssa :)



Kaiken kaikkiaan koko hääpäivä oli todella
onnistunut ja kaunis mielestämme.
Ehdottomasti tapahtumana sellainen joka kantaa 
niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä ja
joka säilyy mielissämme ihan varmasti ainakin
sinne kuolemaan asti, jos ei vieläkin kauemmin.

~Marika~

lauantai 8. helmikuuta 2014

Minä sinua rakastan...


"Minä sinua rakastan, tiedän sen
Se ei ole vain hetkisen huumaa
Se on nuotion hehku hiljainen
Se on roihua polttavan kuumaa

Se ei sammu kun saapuvat hallayöt
Se ei kuole kun maassa on routa
Vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
Ja se kestää, on sade tai pouta

Minä sinua rakastan, katsohan
Kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet
Joka päivä ne sinulle lahjoitan
Jos kanssani matkalle lähdet

Ja kun kuljemme painavin askelin
Ja kun aika tuo murhetta tupaan
Pidän sinua kädestä hellemmin
Yhä enemmän rakastaa lupaan

 

Minä sinua rakastan silloinkin
Jos ehdimme vanhuuden ikään
Olet minulle edelleen suloisin
Eikä lämpöä sammuta mikään

Mitä siitä jos ryppyjä poskiin saat
Taikka kumaraan selkäsi taipuu
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat
Yhä mieleni haaveisiin vaipuu"

Juha Tapion laulun voit kuunnella täältä,
mutta tippasilmävaroitus.

~Marika~

tiistai 28. tammikuuta 2014

Sisko ja sen veli ♥

Meidän perheen lapsosten aikataulut menevät täysin ristiin, 
kun toinen menee nukkumaan, niin toinen vasta heräilee uuteen päivään :)

Pikkumies ei ole aikaisemmin osoittanut juurikaan kiinnostusta
tuota pientä tuhisevaa piikkipallo-siskoaan kohtaan,
mutta iän karttuessa näyttää myöskin uteliaisuus saavan vallan!


 Nyt yhdeksi iltarutiiniksi onkin muodostunut Seelian eli "tiilin" hakeminen 
omasta kaapistaan. Vasta sen jälkeen voi pikkumies mennä rauhallisin mielin untenmaille.

Yhtenä iltana poika katseli pää kallellaan lattialla fleecepussukan päällä puhisevaa palloa
ja tahtoi aivan selvästi kokeilla hieman, miltä piikit tuntuvat.
Annoin luvan kokeilla varovasti.


 Voi sitä ällötyksen määrää, mikä pojan kasvoilta loisti, 
kun pienet sormet tavoittivat piikkikasan :)
Ei tainnut tuntua ihan samalta kuin silitellessään pehmosiiliensä 
(joita meiltä muuten löytyy jo monta) pehmeää selkämystä.


Seelia ei ollut moksiskaan, mutta poika ampaisi kyllä kauas karkuun, 
eikä suostunut enää tulla siili-neidin lähettyville.
Taitaa saada tyttö olla rauhassa ainakin hetkenaikaa!

Kiitokset viimepostaukseen kommentoineille.
Kimppu herätti paljon mielenkiintoa :)

~Marika~

torstai 23. tammikuuta 2014

Hääkimppu

Seuraavaksi esittelyssä olisi hääkimppuni.
Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin niin kutsuttuun ikikimppuun.
Materiaaleina käytin kangasta, pitsiä ja kirpputoreilta 
ja tuttavilta löytyneitä nappeja ja rintakoruja.

Kimpun pohjana on kirpputorilta löytynyt kranssipohja jonka päällystin
miehen tädiltä saamallani pitsipaidalla. Kiitos Eija!

Mukaan liitin vielä muutaman höyhenen ja helminauhan. 

Hieno vaihtoehto talvihäihin, eivätkä kukat taatusti paleltuneet pakkasessa :)



Millainen oli/olisi teidän unelmienne kimppu?
Mitä kukkia siitä löytyisi?

~Marika~

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Hääkutsut

Terveiset pitkästä aikaa täältä hirsitalon suojista!
Häät on nyt vietetty ja voin sanoa, 
että olen juhliin enemmän kuin tyytyväinen.

Kaikki ei ihan suunnitelmien mukaan mennyt 
(koska edes menisi?), 
mutta eipä me kaikkea alettukaan suunnittelemaan ihan A:sta Ö:hön
-asioilla kun on tapana hoitua välillä ihan itsestäänkin 
sen suurempia tressaamatta.

Itse sain todella paljon apua ja inspiraatiota täältä netin syövereistä, 
joten minusta on enemmän kuin kohtuullista
 kantaa korteni kekoon myös omalta osaltani.

Ensin ajattelin julkaista näitä postauksia pitkin syksyä ja talvea,
mutta koska tiedän joidenkin juhliin kutsuttujen lukevan myös blogiani
en viitsinyt pilata heiltä yllätystä.
Ja riittihän sitä puuhaa ihan tarpeeksi, joten pieni blogitaukokin teki hyvää :)


Tässä kuvia kutsuistamme, joihin sain inspiraatiota muun muassa Pinterestistä.
Toteutuksen hoidin itse alusta loppuun käsin, vain kutsutekstit tulostettiin koneella.

Kutsuista tuli ihan minun meidän näköisiämme.
Itsetehdyn jälki kun saa minusta kutsuissa hieman näkyäkin.
Graafisellasuunnittelijalla teetetyt ja painatetut kutsut 
eivät oikein ole lähellä omaa mieltymystäni ja myös hinta tuli vastaan.

Materiaalit kutsuihin etsin jo hyvissä ajoin.
Vain koristenappien etsimisessä meinasi tulla kiire.
Lisäksi tilasin "omakuva" postimerkit joiden saapuminen viivästyi, 
eivätkä ne ehtineet kutsuihin.
Merkit saa kuitenkin käytettyä sitten kiitoskorteissa, 
joten sen puolesta se ei harmita niin kovasti.





Kutsut lähetettiin noin kuukautta ennen häitä.
Aika hidasta toimintaa, mutta suurinosa kutsutuista tiesi jo häiden ajankohdan 
ja samaan aikaan olevat kolmekymppiseni :)
 Lisäksi talvella ihmiset eivät reissaa ihan niin paljoa kuin kesähäiden aikaan.

Kutsuttuja tuli kaikenkaikkiaan noin 70 kpl, 
joista pieniä lapsia oli oman poikamme lisäksi 3 
ja isompia lapsia/nuorisoa 6 kpl.

Jo häiden alkuvaiheessa päätimme, että lapset ovat tervetulleita häihimme
ja nyt jälkikäteen olen päätökseen hyvin tyytyväinen.
Kyllä lapset tuovat myös oman osansa juhlien ohjelmaan, 
varsinkin se meidän omamme toi :)



Se, ketä häihin sitten kutsuttaisiin osoittautui hankalaksi päätökseksi.
Päätimme aluksi vieraiden "noin määrän", 
jonka jälkeen mietimme ketä häihimme haluaisimme.
Määrä nousi hetkessä niin korkeaksi, 
että karsinnan oli lopulta oltava suurta ja 
pääsäännöksi asetimme lopulta sen, 
että kutsumme vain sellaisia joiden kanssa tulee 
oltua vuoden mittaan useammin tekemisissä.

Vieraat koostuivat pääsääntöisesti kavereista 
ja ihan lähisuvusta, mutta mukaan mahtui myös muutama työkaveri.

Odottelen innolla kuvaajan kuvia saapuvaksi, 
jonka jälkeen hääpostaukset jatkuvat.
Lukijoiden toiveita seuraavaksi aiheeksi otetaan siis vastaan :)

~Marika~