Sisustamista, käsitöitä, tuunailua ja meidän elämää alla kurkihirren oman, lämmössä kotilieden soman.

maanantai 21. elokuuta 2017

Pikkuautojen säilytysteline

Kahden pikkupojan asuttamassa kodissa ei voi pikkuautoilta välttyä 
- näin ainakin meidän kodissa.
Niitä tuntuu olevan jokapuolella: keittiönpöydällä, sohvalla, sängyssä 
ja jos sellaisen bongaat lattialta ja astut vielä vahingossa päälle, 
voi suusta ilmaantuva mölinä olla kaikkea muuta kuin kaunista.


Molempien poikien huoneista löytyy kivat
säilytyshyllyt, joissa on omat laatikkonsa ja niissä autoja aluksi säilyteltiinkin,
mutta muutamaan otteeseen autoja keräillessäni huomasinkin
niiden olevan aika söpön näköisiä.
Miksi siis piilottaa kivat pikkuautot laatikkojen kätköihin? 
Eikös sitä sanota, että mitä ei voi peittää, niin sitä pitää korostaa?


Niinpä tartuin työhön ja rakentelin autoille oman 
kivan säilytystelineen vanhemman pojan seinälle.
Telineen rakentamiseen tarvitsi vain pahvitötteröitä, 
näitä minulle oli kerääntynyt töistä A0-tulostimen paperirullista, 
mutta vastaavia löytyy esimerkiksi kangasrullien keskeltä.
Sahasin sahalla sopivia, autojen mittaisia 
paloja ja poistin reunoista jäysteet saksien avulla.
 Sommittelin palat lattialla tähden muotoon
ja kiinnitin ne toisiinsa kuumaliiman  avulla.



Annoin telineen kuivua hetken aikaa
ja maalasin sen lopuksi valkoisella spray-maalilla.
Seinään kiinnitystä varten tein pariin rullaan pienet reiät ja 
pujotin niiden lävitse siiman.

Telineen täytin poikien lempparipikkuautoilla
ja tadaa, nyt nämä välillä kovastikin hermoillekäyvät
ajopelit ovat kivasti esillä.



Haastetta on toki välillä luonut se,
miten pojat saisi kantamaan lemppariautonsa 
omille paikoilleen. Tälläkin hetkellä siellä komeilee 
vain murto-osa kaikista autoista.

Kutsumalla telinettä autotalliksi ja autojen nukkumapaikaksi
on tämäkin onnistunut suhkoht hyvällä menestyksellä. 

Kaikkein hienoimmat ja isoimmat autot meillä säilytetään
ylhäällä hyllyllä piilossa pikkuveljen käpäliltä.
Muoviset autot majailevat sitten lattialla vanhasta perunalaatikosta
tuunatussa säilytyslaatikossa.

~Marika~


tiistai 8. elokuuta 2017

Nurmikko kuin golf-kentällä

Enpä olisi vuosi sitten uskonut, jos joku oli sanonut, 
että ensi vuonna tähän aikaan teidän nurmikkonne on niin tasaisen kaunis, 
että sillä voi harjoitella golf-lyöntejä.
Naurahtaa olisin voinut pari kertaa, 
ehkäpä äkäisyyksissäni jopa murahtaa.
Mutta, nyt se on totta!


 Leikkuri leikkaa pienehköä aluetta kerrallaan täsmällisen tarkasti 
ajaen ensin toiseen suuntaan ja sitten kääntyen 
ja jatkaen samaa rataa takaisin sen kohdan vierestä, 
mistä se juuri edellisellä kerralla leikkasi. 
Niin kutsuttuja laiskoja paikkoja ei tällä leikkaustyylillä näytä jäävän ollenkaan. 
Ennen jokaista leikkuukertaa Indego-robottiruohonleikkuri leikkaa 
ensin nurmialueen reunat, jolloin nekin pysyvät siistin näköisinä.



Leikkurissa on kolme leikkauskorkeutta: 30, 40 ja 50mm. 
Aloitimme aluksi kaikkein korkeimmalla korkeudella 
ja laskimme sitä pikkuhiljaa matalimmalle tasolle.
Aluksi nurmikkoon jäi selkeät jäljet sille kohdin mistä leikkuri oli leikannut. 
Jälki oli vähän samaa tyyliä kuin jalkapallokentällä: 
joka toiseen suuntaan suuntautuvan leikkuureitin kohdilla 
nurmikko näytti tummalta ja joka toisella taas vaaleammalta. 
Tämä ero tasoittui kuitenkin jo muutaman leikkuukerran jälkeen, 
eikä värieroja nurmikolla enää erota.
Robotin leikkaus on älykästä, se leikkaa niin sanotusti ristiin, 
eli leikkuusuunnat vaihtelevat ja leikkuujälki näyttää tämän vuoksi erityisen tasaiselta.



Kesälomamatkamme aikana leikkuri sai työskennellä pihamaallamme itsekseen. 
Miten ihanaa olikaan palata muutaman päivän kestäneeltä lomareissulta, 
kun leikkuri oli sillä välin ahkeroinut pihallamme ja jälki oli samettisen tasaista. 
Vanhempi poikamme halusi heti päästä harjoittelemaan golf-lyöntejä nurmikolle.
Eipä olisi tämäkään onnistunut ennen Bosch Indego Connect -leikkuria! 
Leikkuujäljen jännittäminen osoittautui siis turhaksi.




Koko testiraportin pääset lukemaan täältä.

~Marika~ 

 
 

perjantai 4. elokuuta 2017

Sikin sokin

Jos nyt saisin päättää, niin ennen tähän kotiimme muuttamista 
tavaramme olisivat käyneet läpi aikamoisen syynin. 
Kaikki turha olisi saanut joutaa kierrätykseen ja roskiin 
ja vain tarpeelliset olisivat päässeet sisälle ja suoraan jokainen omalle paikalleen. 
Huomaan lähes päivittäin haaveilevani sellaisesta isosta työmaakontista, 
johon voisin kantaa kaiken tavaran ja tilpehöörin talostamme 
ja tuoda takaisin sisälle vain ne jotka haluaisin. 
Kontti voisi sitten minun puolestani hävitä savuna ilmaan 
vaikka sormea napsauttamalla - ei tulisi ikävä!


Vaikka ehkä luulisi, niin tämä ei nyt mitenkään liity jo 
muutaman vuoden meneillään olleeseen Konmari- villitykseen, 
vaan tämä on tasaisen vahvasti nakuttanut pääkopassa nyt viidettä vuotta. 
En ole edes kyseisiin opuksiin perehtynyt, vaikkakin sekin taitaisi olla hyväksi.

Joku vierailulla käyvä ei ehkä ollenkaan huomaa, 
että talomme olisi mitenkään sikin sokin. 
On jopa kuultu monesti, että onpa teillä siistiä, 
mutta kun tämä tunne onkin enemmän meikäläisen pääkopan sisällä 
ja juontaa jälkensä ehkä erityisesti siihen, 
että jokaiselle tavaralle ei ole löytynyt omaa paikkaansa. 
Se tunne turhasta tavaramäärästä on aika ahdistava.


Kotimme alakerrassa sijaitsee talomme suurin makuuhuone 
ja hävettää ihan myöntää, että se toimi varastotilana 
ja Seelian huoneena aina siitä asti kuin muutettiin 
viime marraskuuhun saakka.  Onneksi meille saapui muutamaksi 
kuukaudeksi vaihto-oppilas Brasiliasta ja tuo "romuhuone" 
oli vain yksinkertaisesti siivottava ja tyhjättävä käyttökuntoon. 
Miten ihanaa onkaan kun meillä on yksi huone lisää käytössä!


Arki pienten lasten kanssa on vienyt mukanaan
ja aikaa sisustelulle ei ole oikein tahtonut löytyä.
Se taitaa olla yksi suurimmista syistä tämän blogin
viimevuosien hiljaisuuteenkin.
Ihan ikäväkin on ollut, onhan tämä kirjoittelu
minulle sellaista sielunhoitoa ja sisustaminen yksi lempiharrastuksistani.

Nyt uutta virtaa näyttää taas piisaavan
ja aktiivisuustaso sisustelun ja tuunailun suhteen näyttää 
olevan kohisten nousussa. Toivotaan, että tämä vire kestää. 
Ainakin merkit ovat hyvät ja aikaa enemmän
- tämä on muuten ensimmäinen syksy neljään vuoteen 
kun en paiski kahta työtä. 
Aikamoista, ihan itseäkin hirvittää mitä tällä kaikella ajalla teen.
Noh, ehkä edellinen lause on kuitenkin sarkasmia, sillä
tekemisen puutteesta tuskin tulen kärsimään.


Vähintään yksi tavara viikossa paikoilleen, roskiin,
kierrätykseen tai muuten vain pois silmistä ja talosta
- siinä minun aforismini, jota olen nyt muutaman kuukauden 
noudattanut ja sillä mennään eteenpäin.

Ja hei eikös tää pystyviikkaus liity nyt siihen maritukseen jotenkin?
 Ihan huippu keksintö!

Kuulisin mielelläni teidän tarinoita tavarakaaoksen kesyttämisestä 
ja siitä miten tavarat teillä löytävät oikeille paikoilleen.

~Marika~




keskiviikko 2. elokuuta 2017

Valopylväät DIY

Viime kesänä aloitimme kotitiellemme 
tulevien valaisinpylväiden valmistuksen. 
Pylväiden päälle tulevat valaisimet on ostettu jo kauan aikaa sitten. 
Taitaa jopa olla, että jo ennen hirsien toimitusta oli valaisimet tilattuna. 
Ne ovat samaa sarjaa kuin talossammekin 
olevat lyhdyt  - Massiven Monastir sarjaa. 


Tykkään valaisimista todella paljon 
ja niiden etsintään kuluikin kauan aikaa.   
Sarja on tyylikäs ja juuri sellainen vanhan ja  
vähän rustiikkisen näköinen, mikä olikin toiveenamme.


Pylväiden teko aloitettiin ensin niiden sopivien 
välimatkojen määrittelyllä sekä kaapeleiden asennuksella. 
Seuraavaksi valoimme pylväiden tassulaatat betonista tasaiselle murskepohjalle. 
Kun laatat olivat kuivaneet, 
muurasimme niiden päälle neliönmuotoisista pilariharkoista pylväät. 
Harkkojen keskellä on pyöreä aukko, 
jossa sähkökaapelit kulkevat. 
Harkkoja tuli meidän tapauksessamme muistaakseni 
(täytyy tarkistaa) 6-7 kpl päällekkäin. 
Pylväiden päälle tuleva ruostumattomasta teräksestä oleva "hattu" 
teetettiin mittojen mukaan paikallisessa laserleikkausta tekevässä yrityksessä.

 

Sopivien kivien löytäminen pylväiden päällystykseen olikin sitten se suurin homma. 
Mieheni on tilannut minulle jo muutama vuosi sitten 
kivikasan, joka sisältää erikokoisia kiviä. 
Kivikasasta sitten syynäilin litteitä erikokoisia kiviä. 
Kivet kiinnitin saneerauslaastilla siten, 
että laitoin laastia ensin pilariharkkojen pintaan 
ja sipaisin sitä myös kiinnitettävään kiveen. 
Tämän jälkeen ”hieroin” kiven hellästi kiinni laastiin
 ja näin jatkoin aina pienen alueen kerrallaan. 
Osan pylväistä saumasin saman tien käyttäen apuna kosteaa pesusientä. 
Osassa pylväistä taas kiinnitin kivet ensin 
ja sen jälkeen vasta saumasin koko pylvään. 
Laastin ei saanut antaa kovettua liikaa ennen kivien pesua 
vaan pesin samaisella sienellä kivet mahdollisesta laastista heti, 
kun laasti oli hieman jähmettynyt.
Näin kivien pinta ei jäänyt laastipölyn peittoon 
ja saumoista tuli mahdollisimman siistit.

 

Valaisimissa on sisällä kirkkaat led-lamput, 
joiden valaisuteho on todella hyvä talven pimeydessäkin.

Pylväät ovat nyt seisseet paikoillaan vuoden, 
eikä saumauksessa ole ainakaan vielä havaittavissa minkäänlaisia halkeamia. 
Tykkään pylväistä todella paljon ja mielestäni ne ovat onnistuneet. 
Ne sopivat kotimme ja pihamme tyyliin kuin nakutettu!

 

Pylväiden välille olen haaveillut jonkin moista matalahkoa kiviaitaa, 
mutta sillä välin saavat valaisimen välille ladotut luonnonkivet riittää. 
Kivien alla on suodatinkangas ehkäisemässä rikkaruohojen valloitusta. 
Toki niitä joutuu välillä nyppimään, 
mutta pienellä työllä – rikka kerrallaan pois silloin tällöin 
nekin ovat pysyneet hallussa. 
Kivien ja metsän väliseen alueeseen olen istuttanut vuorenkilpiä. 
Tämä kasvi on muuten aika mahtavan näköinen kivien 
ja metsämaiseman rinnalla.

Miten musta muuten tuntuu, että
me ei ikinä löydetä mitään valmiina, 
vaan kaikki pitää väkertää itse ;)

No itsetehden saa mitä haluaa
ja nämäkin syntyivät mukavan edullisesti.

 

~Marika~